Meillä on sellainen tapa, että lapsille tarjotaan lähes aina samaa ruokaa kuin aikuisille. Poikkeuksiakin toki on, varsinkin juhlien aikaan. Silloin yleensä lastenpöytään laitetaan jotain ekstraa mitä aikuisten pöydästä ei löydy. Ja päinvastoin.
Oman perheen kesken on kuitenkin "sääntönä", että lapset ainakin maistavat kaikkea. Kaikesta ei tarvitse tykätä mutta maistaa "pitää". Tämä on toiminut ihan hyvin ja lapsemme syövätkin myös eksoottisempiakin ruokia.
Itse olin lapsena tosi ronkeli ja se harmittaa nykyisin. Paljon jäi pienenä maistamatta vaikka mitä, mistä lie johtunut?
Joulupöydässä en syönyt mitään muuta kuin kohta esittelemääni makaronilaatikkoa.
Tässä onkin teille kaikille lasten kanssa kamppaileville ohje jota meillä menee jouluna tosi paljon. Siihen kinkun paistonesteestä tehtyä kastiketta päälle niin lapsuusmuistot ovat mukana joulupöydässä.
Kyseinen ruokalaji taitaa olla Karjalasta lähtöisin, koska hämäläiseen pitopöytään se ei ole kuulunut. Tätä voisikin joulun ohella syödä vaikka karjalanpaistin lisukkeena ihan vuoden ympäri.
Laatikko on erittäin helppo tehdä ja maistuu muiden joululaatikoiden rinnalla mainiosti. Ainoa kohta missä voi mennä pieleen on laittaa liikaa nestettä.
Mitä ruokia teillä kuuluu ehdottomasti joulupöytään?
Makaronilaatikko
1 pss makaronia
2 kananmunaa
n. 5dl maitoa
ripaus valkopippuria
suolaa
voita
KEITÄ makaroneja reilusti suolatussa vedessä noin 6 -7 min. SIIVILÖI makaronit ja KUMOA voilla voideltuun pienehköön uunivuokaan. TEE munamaito vatkaamalla munien rakenne rikki ja lisää maito. Nesteeseen kannattaa ROPSAUTTAA hieman murskattua valkopippuria ja hyppysellisen suolaa. Nestettä tulee olla sen verran, että makaronit melkein peittyvät (kuitenkin niin, että näkyvät selkeästi ja osa saa olla reilustikin "pinnalla"). LAITA voinokareita sinne tänne ja PAISTA 200- asteisessa uunissa keskitasolla noin 40-60min.
Hyvä periaate, jota mekin noudatetaan. Onnille on sanottu, että ei voi sanoa ettei tykkää, ellei ole maistanut! Usein onkin käynyt niin, että epäluuloinen poika maistettuaan jotain uutta, onkin pitänyt maistamastaan. :)
VastaaPoistaKaikesta ei toki tartte tykätä. Eihän me aikuisetkaan. Meillä on jännä kans tuo poika, lähes kaikki kalaruuat uppoaa (paitsi jotkut sillit). Graavilohi erityisesti on Onnin herkkua, niin kuin äidinkin. :)
Ehkä se lähtee lapsuudenkodista, miten avoimesti erilaisia makuja tarjotaan..? En tiedä. Meilläkin kotona syötiin ihan tavallisia kotiruokia, eikä mitään erikoisuuksia yleensä pöydässä näkynyt. Ne on sitten itse opetellut vasta aikuisiällä.
Meillä kanssa muksut (ja aikuisetkin) tykkää kalasta aivan älyttömästi. Lempparia lapsille on savukala (isin tekemä) ja myös tuo graavikala.
VastaaPoistaSillit ei uppoa mullekaan :)
Kinkkua meillä syödään oikeastaan itse jouluaterialla tosi vähän, enemmän laatikoita, kaloja ja salaatteja. Kinkkua tulee sitten syötyä leivänpäällä ruokailujen välissä :)
Ja mulla on ihan samat taustat, meillä syötiin paljon keittoja arkena ja eksoottisinta taisi olla pitsa mitä tehtiin tosi harvoin.
Onks sulla joku lapsuusjuttu mitä on pakko olla jouluna? Tai mitä ei missään nimessä ole? Meillä ei nykyään juuri luumukiisseliä tai rusinasoppaa lapsuuden joulusta poiketen näe, ne vaan on jotenkin niin karseita mulle :)
Mun isoisällä oli aina riisipuuron kanssa rusinasoppaa. :D Tykkäsin siitä silloin, mut ei ole tullut syötyä sen jälkeen kun pappa kuoli. En tiedä miltä maistuis vielä. :)
VastaaPoistaKotona meillä oli aina sitä graavilohta ja tykkäsin siitä jo ihan pienenä. En muista jouluruuista mitään ällötystä, mikä ois tökkinyt.. Perinteisestä rosollista en oo koskaan kauheesti välittänyt. Mutta punajuuresta teen mielellään kaikenlaisia muita herkkuja. :)