Hyvä raastin (microplane) vs. mummoraastin

Hyvillä välineillä mikä vain homma on yksinkertaisesti hauskempaa. Oli kyse sitten urheilusta, kokkailusta, valokuvauksesta (milloin mahdan saada säästettyä järkkärikameran rahat) tai mistä tahansa maan ja taivaan väliltä.
Monesti itsekin on tullut aloitettua ties mitä harrastetta huonoilla ja halvoilla välineillä ja sitten on jäänyt ihmettelemään, että mihin se innostus oikein hävisi. On toki perusteltua kokeilla ensin halvemmilla perusvehkeillä onko kiinnostunut uudesta asiasta oikeasti vai lopahtaako innostus alkuhuuman jälkeen. No anyway, seuraavassa hehkutusta hyvien keittiövälineiden maailmasta.

Kaikkihan meistä omistaa sellaisen vanhan mummoraastimen, joka on peltinen ja enemmän tai vähemmän tylsä. Kyllähän silläkin porkkanan raastaa...mutta mutta...

Olen yrittänyt hankkia keittiövälineitä niin, että mieluummin säästän kunnolliseen merkkituotteeseen kuin täytän kaapin (anteeksi vain) Ikean halvoilla keittiöhärpäkkeillä.
Nyt sitten tärppäsi oikein kunnolla. Olen aina ihaillut ruokaohjelmien kokeilla olevia hyviä raastimia ja viime vuoden Top chef- voittajan Akseli Herlevin haastattelusta vihdoin bongasin mikä merkki on ammattilaisten mieleen.
Päätin siltä istumalta tilata itselleni Microplanen raastimet ja täytyy kyllä sanoa, että ei ole kaduttanut hetkeäkään.
Raastimien terät ovat oikeasti veitsenteräviä ja niillä tosiaan voi raastaa kaikkea juustoista pähkinöihin ja sitruunankuorista koivuhalkoihin. Raastimessa on mikroterät, joiden ansiosta sekä kovien että pehmeiden ainesten raastaminen onnistuu. Raaste on tasakokoista ja työ käy vaivattomasti ilman verta (jos olet varovainen) hikeä ja kyyneleitä. Pointti on laserteroitetuissa terissä joista jokainen on "oma veitsenteränsä", ei siis vain pystyyn nostettu pellinpala.

Vanhassa vara parempi ei tässä tapauksessa päde. Microplane korjasi voiton 100-0 vanhasta mummoraastimesta. Suosittelenko tuotetta jokaiselle kotikokille, teki sitten paljon ruokaa tai ei? Suosittelen!

Vuoden kohokohtia keittiössä

• Chez Mariuksen ja DeliDelin verkkokauppojen löytäminen. Ensin mainitusta mm. Microplanen raastimien ja jälkimmäisestä gourmet-suolojen, ankanrasvan ja savustetun paprikajauheen löytäminen. Näistä tarinaa myöhemmin.
• Swiss Diamond paistinpannun hankkiminen. Suosittelen!
• Lankkulohen ja loimulohen kokeilut. Lankkulohesta enemmän täältä ja lohen loimutuksesta täältä .
• Mac -keittiöveitsen hankkiminen. Suosittelen!
• Sokerina pohjalla netin ylivoimaisesti mielenkiintoisimman ruoka-aiheisen sivuston; Raholan syötäviä sanoja - löytäminen.

Keittiön työkalut osa II, paistinpannut

Tässä on toinen päivittäin käytössä oleva keittiön työväline veitsien lisäksi.

Olen rehellisesti sanoen totaalisen pettynyt suomalaisiin Matadoreihin ja kovanaamoihin. Pinnat menevät huonoksi luvattoman nopeasti ja pannut muuttuvat keinulaudoiksi yllättävän äkkiä. On käyttäjässäkin varmasti ollut vikaa, mutta kaikkea syytä en suostu ottamaan itselleni.
Pannujen käytöstä on yllättävän vähän tietoa liikkeellä ja tässä lienee suurin syy siihen miksi kalliit pinnoitepannut menevät niin äkkiä luvattoman huonoon kuntoon.

Pitkän harkinnan jälkeen ostin Swiss Diamondin tutustumispannun, oka on siis pikkuveli niille normaaleille isoille paistinpannuille. Hinta oli kohtuullinen ja koska isoveli maksaa rapiat sata euroa niin ajattelin ensin testata pienemmällä. Ja ensimmäisen testin jälkeen alkoi välittömästi säästäminen isompaan.

Oheinen kuva kertoo pannusta jotain oleellista. Tein munakkaan TÄYSIN ilman rasvaa. Ja kas kummaa, pannu näytti reunoja lukuunottamatta lähes koskemattomalla paistamisen jälkeen. Munakas liukui pannulta helposti pois ja paistopinta oli kauniin tasainen. Pesu hoitui pelkällä vedellä eikä tarvinnut paljon jynssäillä. Seuraavana päivänä paistetuilla letuilla pääsi harjoittelemaan letunkääntöä heittämällä ja hyvinhän tuo toimi.

Tällä hetkellä ison paistinpannun virkaa ajaa Ristina Finland- merkkinen pannu johon olen ollut kyllä tyytyväinen. Pannu on paksupohjainen ja pinnoite on kestänyt hyvin kulutusta. Pannu tai oikeastaan kasari on lähes päivittäin käytössä, mutta kestävyys on ollut ihan toista kun tunnetuimpien merkkien. Suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan. Kun hänestä aika jättää niin sitten virka menee Diamondille jos vain lompakko on sillä hetkellä iskussa. Tällä hetkellä tv:ssä pyörii Sikke Sumarin ruokaa rakkaudella- ohjelma, jossa päätähti näyttää luottavan Swiss Diamondin pannuihin ja patoihin. Myös mtv3:n aamuteeveen ohjelmissa samaa merkkiä on nähtävissä.

Pannun käsittelyyn muutama vinkki lopuksi joita olen kaivellut eri lähteistä:

•  Ennenkuin otat pannun käyttöön pese se vedellä, kuivaa ja levitä ihan ohuelti öljyä pannulle. Siis myös pinnoitepannuihin.
• Älä kuumenna pannua tyhjänä. Jos et halua laittaa öljyä tai voita (öljyvoi-seos on muuten paras paistamisessa) laita esim. vesitilkka pannulle. Kun vesi alkaa kiehua ja haihtuu niin pannu on sopivan kuuma paistamiseen. Auringonkukkaöljyä suosittelen käyttämään pihvien paiston alkuvaiheessa.
• Paistamisen jälkeen anna pannun jäähtyä kaikessa rauhassa. Pese pelkällä vedellä ja tavallisella tiskiharjalla. Älä siis laita tulikuumaa pannua juoksevan veden alle äläkä käytä karhunkieltä tai vastaavaa. Joskus riittää pelkkä talouspaperilla pyyhkiminen eikä vettä tarvitse ollenkaan.
• Muista öljytä valurautapannu silloin tällöin pienellä määrällä ruokaöljyä ja/tai tee pannulle rasvapoltto. Siinä pannu rasvataan silavalla ja kuumennetaan. Rasvaa lisätään tarvittaessa ja lopuksi jäähtyneeltä pannulta pyyhitään ylimääräinen rasva pois.
• Jos teflonpannuun alkaa tarttua paistaessa ruoka kiinni vaikka käytät öljyä/voita tms. niin pannu on aika vaihtaa.

Suurimmat virheet pannujen käsittelyssä:

• Tyhjänä kuumentaminen 
• Kuumana veden alle laittaminen paiston jälkeen
• Raapiminen väärillä työvälineillä
• Huoltamatta jättäminen
• Kuivauksen unohtaminen pesun jälkeen

Keittiön työkalut osa I, veitset

Keittiössä jos joku niin huonot välineet harmittavat. Ihme kyllä sitä vääntää huonoilla leluilla pitkään ja hartaasti kun ei paremmasta tiedä. Vähän näin kävi itsellekin keittiöveitsien kanssa. Meillä on vuosien ajan jyystetty halvoilla Fiskarsin läpsyköillä ruokaa pilkkeeksi, mutta vuosi-pari sitten lahjaksi saamani laadukkaampi Hackmanin veitsi herätti kiinnostuksen "oikeisiin" veitsiin.
Netistä tietoa löytyy aiheesta kiinnostuneille ja itselle seuraava linkki edustaa suomenkielistä huippua. Asiat on kirjoitettu ymmärrettävästi ja veitsien sielunelämästä tietää huomattavasti enemmän sivun lukaistuaan.

Veitsiä on miljardi erilaista ja ennen kuin laittaa laadukkaisiin veitsiin rahaa ne kannattaa ehdottomasti testata. Jokaisen koura kun on omanlainen niin sopivimman työkalun löytää vain ja ainoastaan kokeilemalla. Joten mars kauppaan käpistelemään ja sitten vasta tilausta kehiin. Monesti nettikaupoista veitsiä saa hieman edullisemmin, mutta kyllä veitsikauppiaan asiantuntemuksesta ja vinkeistä kannattaa myös maksaa.

Huippumerkit maksavat helposti satasia, mutta 30-40 eurolla saa jo ihan kelpo veitsiä. Veitsissä kyllä pätee se kulunut totuus kuten muuallakin, että halpaa ja hyvää ei ole olemassakaan. Paljon myytyjä Victorinox- veitsiä saa jo muutamalla eurolla (vihannesveitsi jotain alle neljä euroa), mutta itselle ainakin niiden kahvat olivat onnettoman ohuita. Omistan kyllä samaisen merkin fileerausveitsen, joka on kyllä taas vastaavasti tosi laadukas. Fiskarsin veitset jätän itse vastaisuudessa kaupan hyllyyn.
Jos rahansa sijoittaa tämän hetken ruokaohjelmissa vilahteleviin MAC- tai GLOBAL- veitsiin niin ei varmasti mene sijoitus hukkaan. Julkkiskokeista ainakin Hans Välimäen ja Aki Wahlmanin veitsitukista kyseisten firmojen tuotoksia löytyy.

Itse olen lähiaikoina ostellut tukkiin muutamia uusia veitsiä. Ostin Sanellin keittiöveitsen (raskas ja hyvin tasapainoitettu, erittäin hyvä perusarkiveitsi), Macin keittiöveitsen (todella terävä ja hyvin tasapainoitettu) ja sitten jonkun japanilaisen veitsen, jonka merkkiä en muista (huiman terävä ja ohut terä). Lisäksi veitsitukissa on Victorinoxin fileerausveitsi ja alussa mainitsemani Hackman.

Vähän aikaa uusilla veitsillä touhuttuani harmittaa ainoastaan yksi asia. Paluuta halpoihin ei enää ole.

Muutama vinkki vielä lopuksi:

• Testaa veitsen terävyys tomaatilla. Jos veitselläsi voi siivuttaa tomaattia ilman sisusten roiskumista on veitsesi terävä.
• Toinen tapa on ottaa A4 paperiarkki käteen poikittain ja sivaltaa veitsellä paperia rauhallisin vedoin. Terävä veitsi leikkaa paperia siististi ilman, että paperi repeää.
• Terävällä veitsellä sipulia leikatessa ei ala itkettää, koska sipulin mehut eivät roisku ympäriinsä. Jos kyyneleet valuvat on työväline liian tylsä. 
• Testaa veitsiä ennen ostopäätöstä. Veitsen pitää tuntua tasapainoiselta ja sopivan painavalta, mutta ei kuitenkaan raskaalta.
• Opettele teroittamaan veitsesi. Keraaminen puikko on hellävaraisin. Timanttipuikko ottaa enemmän joten sen kanssa saa olla varovaisempi. Markkinoilla on myös teroittimia joissa veitsen voi teroittaa helposti. Puikkoa ei tosin tarvitse pelätä sillä pienellä harjoittelulla homma onnistuu helposti.
• Hyvin hoidettuna veitsi on lähes ikuinen kumppani. Pese lämpimällä vedellä heti käytön jälkeen ja kuivaa hyvin. ÄLÄ PESE ASTIANPESUKONEESSA. Säilytä tukissa tai magneetissa seinällä.